Toivoton kirjoittaa ensimmäisen kerran kevään jälkeen NYT..
Paljon on mahtunut tähän aikaväliin. On ollut toivoa. Sitten taas epätoivoa. Selviytymistä. Alkoholia. Hiisaamista. Ihastusta. Hulluutta.
Kävin aa:ssa keväästä-elokuun loppuun asti terapeutin kanssa juttelemassa. Siitä oli apua. Sain alkoholinkäyttöä vähennettyä huomattavasti. Mielikin alkoi kirkastumaan. Eteeni tuli uusia mahdollisuuksia.
Tutustuin myös elokuisena iltana erääseen goottipunkki tyttöön. Meitsin hengenheimolainen täysin. Ihastusta puolin ja toisin käsittämättömän paljon. Mutta sitten kävi ilmi että hänellä on psyykkisiä ongelmia ja on vielä kiinni exänsä, jonka kanssa yli 10-vuoden historia. Hän on saanut kokea todella pahoja asioita elämässä. Seksuaalista väkivaltaa, kuten henkistä ja fyysistä väkivaltaa jotka on todella pahat jäljet jättäneet häneen. Traumat. Hän pelkää ihmisiä.
Me tutustuttiin. Hengattiin yhdessä. Olin hänen luonaan usein, aamuun asti. Seksiä ei kuitenkaan harrastettu. Sitten eräänä perjantai iltana hän laittoi minulle viestiä että hän on palannut exänsä kanssa yhteen. Juuri silloin, kun hän oli edellisenä iltana sanonut että hän on ostanut viiniä ja ruokatarvikkeita että tehdään ruokaa yhdessä ja ollaan pitemmän aikaankin yhdessä. Samantien hän laittoi myös minulle viestieston whatsuppiin ja myös puhelueston. Vaikka en häntä todellakaan pommittanut. Mutta hänen exänsä joka nykyisensäkin oli sitä vaatinut.
Mä reagoin niin että menin baariin. Otin rohkasua aika reilustikin. Sitten kello oli jotai puolenyön tienoilla. Funsin että ”prkl mun on pakko mennä katsomaan sen goottitytön kämppää, että onks sillä kaikki ok”. No mä junailin itseni sitten sisään rappukäytävään, kun sattui just olemaan porukkaa siinä tupakalla missä hän asui.
Kävelin rappuset ylös. Hän asuu ensimmäisessä kerroksessa. Kuulin heti että siellä on ihmisiä. Pimpotin ovikelloa. Kuu (kutsun häntä kuuksi, kuten hän mua) tulikin avaamaan tosi säikähtäneenä ja hämmentyneenä. Pyysin että voisiko hän jutella minua ja sitten hän suostui kyllä juttelemaan minun kanssa rappukäytävässä jonkun aikaa. Sitten hän pyysi minut sisään. Hänen exänsä tai siis nykyisensä oli siellä.
Viimeksi kun näin kyseisen tyypin, ni hän oli tappamassa itseään ja tosi sekaisin. Nyt me paiskattiin kättä ja sovittiin kun siinä juteltiin asioita halki. Sitten lähdettiin kolmistaan vielä baariin. Jatkoille tultiin takasin Kuun luokse. Siinä musaa kuunneltii Kuun kanssa, laulettii, tanssittiin maattiin lattialla..Hänen jätkäystävänsä oli jo sammumispisteessä kun me maattiin lattialla ja oltiin tosi lähekkäin. Hyväilin hänen hiuksiaan ja olin jo tosi lähellä suudella häntä. Mutta huomasin että se jätkä havahtui just siinä sohvalla. Noh se klaarattiin se tilanne ni että se jätkä ei mitään nähnyt tai epäilllyt. Itselle tuli siinä sitten tosi paska olo. Sain sohvalle jäädä uinumaan . Vähin äänin aamulla poistuin sieltä.
Sen jälkeen me ollaan viimesimmäksi nähty selvinpäin. Kirppiksillä kierreltiin ja divarissa käytiin noin viikko sitten. Tää koko juttu on tosi monimutkainen, mutta tosiaan ystäviä ollaan ja antaa sitten tapahtua mitä tapahtuukaan. Hän saa apua. Terapiassa käy usein, uudet lääkkeet. Uusi diagnoosi ilmeisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tämän lisäksi hänellä on joku krooninen reumasairaus.
Sitten takaisin minuun ja hiukan ajassa taaksepäin. Pääsin erääseen rekrykoulutukseen. Yli 400 hakijaa ja noin 10-prosenttia valittiin siihen. Se koulutus pidettiin Hki:ssä. Itse asun noin 100-kilometriä pääkaupunkiseudulta, mutta sovittiin siskoni kanssa että koulutuksen ajan voisin asua hänen luonaan hki:ssä.
Se oli erittäin mukavaa, koska vanhimman siskoni kanssa en ole ikinä viettänyt niin paljon aikaa yhdessä, ja sai häneen nyt sitten tutustua. Tosin kiireinen nainen ja ei sitä yhdessäoloa sitten nyt niin paljon ollut kuitenkaan ja se aika minkä olin hänen luonaan meni kyllä mukavasti ja mä tykästyin kyllä siihen paikkaan ja seutuun.
Mutta. Sen koulutuksen piti kestää 3-kuukautta. Koulutuspaikassa kävi ilmi että vielä on viikon ”kartoitusjakso”, josta ei ollut mitään ennakkotietoa annettu. Tämän kartoitusjakson aikana vielä porukka harventu siitä kolmestakymmenestä reilulla puolella vielä. Osa porukasta oli bussiliputkin jo ostanut etukäteen kolmeksi kuukaudeksi, Itsekin olin ostanut noin kymmenen bussimatkaa viikon välein omalta kotiseudulta pääkaupunkiseudulle.
Kuten arvata saattoi niin mä kuuluin karsiutuneiden joukkoon. Suunnitelmat taas uusiksi. Ei mitään hajua mitä tulevan pitää. Sen jälkeen on ollut tosi kosteeta viimeisimmät pari kk:ta. On myös tullut hiisattua vähän.
Nyt viime viikolla oli joku tällänen ”työllisyyttä edistävä projekti” mihin tuli kutsu. Siellä oli kelan joku tyyppi ja samoin te-toimiston täti. Tosi tarkkoja taustatietoja kyselevät ja pitää kertoa kaikkea. Sain kiitosta avoimuudestani tuolta te-toimiston tädiltä. Sanoi kyllä vähän pahanenteisesti että ”eiköhän sulle jotain tekemistä löydetä..” nyt mun pitää seuraavaan tapaamiseen mennessä olla ylipäätänsä jotain hajua mitä haluaisin tehdä.
Sinänsä tosi jeesh ettei pakoteta mihinkä jne. Ehkäpä meitsin ajatukset vielä selkenee että, mitä sitä nyt haluaisi tehdä. Tämän projektin myötä on oikeus työkokeiluun ja sit mahollisesti ilmeisesti palkkatuella myös työllistyä johonkin.
Koitan nyt kirjotella tiivimmin tänne että mihin suuntaan tää elämä lähtee. Onhan niitä juttuja elämässä paljonkin, mitä voisi kertoa. Öisistä seikkailuistani. Päiväkänneistä. Hyvistä ideoista. Mut jätetään ne ny toiseen kertaan.
