brenkkua,terapiaa,aa.
Aikaa on vierähtynyt jonkun verran edellisistä kirjoituksistani. Enkä halua edes niitä nyt lukea itse, koska mieleni oli todella maassa. Edelleenkin on päiviä jotka on tosi vaikeita, ja iskee ahdistus..Toisaalta se johtunee alkoholinkäytöstä suurimmaksi osaksi..Masennuslääkkeen lopetin, koska juon niin reippaasti niin ei se voi olla hyväksi että brenkkua ja niitä vetää. Olo mulla on ollut jollain tavalla normaalimpi lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Olen nyt hakeutunut aa:han, jossa noin viikon välein käyn terapiassa. Se on auttanut, vaikkakin retkahduksista on tullut, mutta on ollut pari-kolme selvää päivääkin välillä. Kokouksiin en ole mennyt, koska koen että en ole vielä valmis sellaiseen.
Koitan suhteuttaa asioita niin että sitä tyhjiötä täyttäisin elämässä. Se on vaikeaa, koska niin paljon kaikki mun sosiaaliset suhteeni pyörivät alkoholin ympärillä, kun tuttavapiiri on muodostunut sellaiseksi, jotka on addikteja ja on myös kovempien huumeiden käyttäjiä. Itse olen pilveä silloin tällöin polttanut kännissä, mutta en ole sortunut vahveempiin. Krapulaan olen muutaman kerran ottanut puolikkaan pamin, mutta nyt en pitkään aikaan sitäkään.
Eniten meitsiä huolestuttaa tulevaisuus ja se miten saan elämän hallintaan että oonko nyt lopun elämäni tälläinen sosiaalipummi ja oonko mä vielä joskus ihan rappiolla. On vaikeaa kun on niin iso tyhjiö elämässä ja sit jos sosiaalista elämää haluaa pitää yllä, ni vaihtoehto on jäädä neljän seinän sisälle ahdistumaan ja masentumaan tai lähteä ihmisten ilmoille ottaa kuppia. Ehkä sitä pitäisi jotenkin aikatauluttaa elämiä ja tehdä rutiineja. Siitä terapeuttikin on puhunut.
Täytyy toivoa että tämä tilanne tästä paranee ja ainakin ensimmäisen askeleen olen tehnyt että olen hankkinut apua.
Kirjoittelen taas kuulumisia jossain vaiheessa. Mukavaa kevättä ja kesää kaikille. Rauhaa ja rakkautta!