17.02.16
”Taas huomaan kahden viikon unohtuneen..”
Olo on ollut sellainen , että on jopa voinut olla ihmisten ilmoillakin. Mutta tietenkin siihen on liittynyt alkoholi. Tiijätkö sen fiiliksen kun et osaa enäää pitää hauskaa ilman brenkkuu?
Lanka katoaa
Mun sosiaalinen elämä on aika hiljaista. Mulla on tuttuja paljon. Mutta on kynnys ystävystyä, ja tuntuu että ite on riittämätön ja turhake tyyppi. Mä olen siis ihan helvetin epävarma. Epävarmuus ja toivottomuus on helvetin kova yhtälö. Sit vielä kun mä yritän pitää tietyn kulissin pystyssä, että kaikki on hyvin ja en halua näyttää että sisältä oon ihan hajalla..Siksi varmaan mä olen mennyt tähän tilanteeseen, kun nyt olen..Että romahduspisteessä ja no tottakai pitkä työttömyys ja menetykset..kaikki on vaikuttanut siihen mitä nyt on..Se tunne kuin lanka katoaa elämästä etkä sä enää sitä löydä…
Henkisesti hajalla
Hallitseeko brenkku jo liikaa elämääni? Olenko alkoholisoitumassa, vai olenko jo alkoholisti? Mä olen yli 15-vuotta lääkinnyt itseäni alkoholilla. Tänä vuonna minä täytän 36v. Pitkäaikaisstyötön. Totuushan on se että, minä olen pitkään ollut henkisesti hajalla. Siitä on juominen johtunut.
Kosteat nuoruusvuodet
Pahimmat kosteat vuodet oli 18-27 vuotiaana. Minä join monesti kaksikin viikkoa ja kuukauden putkia oli useampi tänä aikana..Mulla oli monena vuonna enempi kännisiä päiviä kuin selviä. Alkoholi meinasi viedä mut jo nuorena mennessään.
Terapia, masennus ja toivottomuus
No. Nyt olen tässä. Aika samassa jamassa kun sillon. Mutta mulla on halu parantua. Haluan terapiaa ja haluan olla se tyyppi joka selättää masennuksen ja toivottomuuden. Haluan elämänhaluni ja iloni takaisin. Että voisin vielä nauttia elämästä. Nyt tuntuu että minä olen se outo lintu vain täällä, joka lentää liihottaa, tietämättä itsekkään minne meneee.. Nyt mä en voi kun toivoa että lennän kohti valoa!
