Paljon on mahtunut tähän aikaväliin. On ollut toivoa. Sitten taas epätoivoa. Selviytymistä. Alkoholia. Hiisaamista. Ihastusta. Hulluutta.
Kävin aa:ssa keväästä-elokuun loppuun asti terapeutin kanssa juttelemassa. Siitä oli apua. Sain alkoholinkäyttöä vähennettyä huomattavasti. Mielikin alkoi kirkastumaan. Eteeni tuli uusia mahdollisuuksia.
Tutustuin myös elokuisena iltana erääseen goottipunkki tyttöön. Meitsin hengenheimolainen täysin. Ihastusta puolin ja toisin käsittämättömän paljon. Mutta sitten kävi ilmi että hänellä on psyykkisiä ongelmia ja on vielä kiinni exänsä, jonka kanssa yli 10-vuoden historia. Hän on saanut kokea todella pahoja asioita elämässä. Seksuaalista väkivaltaa, kuten henkistä ja fyysistä väkivaltaa jotka on todella pahat jäljet jättäneet häneen. Traumat. Hän pelkää ihmisiä.
Me tutustuttiin. Hengattiin yhdessä. Olin hänen luonaan usein, aamuun asti. Seksiä ei kuitenkaan harrastettu. Sitten eräänä perjantai iltana hän laittoi minulle viestiä että hän on palannut exänsä kanssa yhteen. Juuri silloin, kun hän oli edellisenä iltana sanonut että hän on ostanut viiniä ja ruokatarvikkeita että tehdään ruokaa yhdessä ja ollaan pitemmän aikaankin yhdessä. Samantien hän laittoi myös minulle viestieston whatsuppiin ja myös puhelueston. Vaikka en häntä todellakaan pommittanut. Mutta hänen exänsä joka nykyisensäkin oli sitä vaatinut.
Mä reagoin niin että menin baariin. Otin rohkasua aika reilustikin. Sitten kello oli jotai puolenyön tienoilla. Funsin että ”prkl mun on pakko mennä katsomaan sen goottitytön kämppää, että onks sillä kaikki ok”. No mä junailin itseni sitten sisään rappukäytävään, kun sattui just olemaan porukkaa siinä tupakalla missä hän asui.
Kävelin rappuset ylös. Hän asuu ensimmäisessä kerroksessa. Kuulin heti että siellä on ihmisiä. Pimpotin ovikelloa. Kuu (kutsun häntä kuuksi, kuten hän mua) tulikin avaamaan tosi säikähtäneenä ja hämmentyneenä. Pyysin että voisiko hän jutella minua ja sitten hän suostui kyllä juttelemaan minun kanssa rappukäytävässä jonkun aikaa. Sitten hän pyysi minut sisään. Hänen exänsä tai siis nykyisensä oli siellä.
Viimeksi kun näin kyseisen tyypin, ni hän oli tappamassa itseään ja tosi sekaisin. Nyt me paiskattiin kättä ja sovittiin kun siinä juteltiin asioita halki. Sitten lähdettiin kolmistaan vielä baariin. Jatkoille tultiin takasin Kuun luokse. Siinä musaa kuunneltii Kuun kanssa, laulettii, tanssittiin maattiin lattialla..Hänen jätkäystävänsä oli jo sammumispisteessä kun me maattiin lattialla ja oltiin tosi lähekkäin. Hyväilin hänen hiuksiaan ja olin jo tosi lähellä suudella häntä. Mutta huomasin että se jätkä havahtui just siinä sohvalla. Noh se klaarattiin se tilanne ni että se jätkä ei mitään nähnyt tai epäilllyt. Itselle tuli siinä sitten tosi paska olo. Sain sohvalle jäädä uinumaan . Vähin äänin aamulla poistuin sieltä.
Sen jälkeen me ollaan viimesimmäksi nähty selvinpäin. Kirppiksillä kierreltiin ja divarissa käytiin noin viikko sitten. Tää koko juttu on tosi monimutkainen, mutta tosiaan ystäviä ollaan ja antaa sitten tapahtua mitä tapahtuukaan. Hän saa apua. Terapiassa käy usein, uudet lääkkeet. Uusi diagnoosi ilmeisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tämän lisäksi hänellä on joku krooninen reumasairaus.
Sitten takaisin minuun ja hiukan ajassa taaksepäin. Pääsin erääseen rekrykoulutukseen. Yli 400 hakijaa ja noin 10-prosenttia valittiin siihen. Se koulutus pidettiin Hki:ssä. Itse asun noin 100-kilometriä pääkaupunkiseudulta, mutta sovittiin siskoni kanssa että koulutuksen ajan voisin asua hänen luonaan hki:ssä.
Se oli erittäin mukavaa, koska vanhimman siskoni kanssa en ole ikinä viettänyt niin paljon aikaa yhdessä, ja sai häneen nyt sitten tutustua. Tosin kiireinen nainen ja ei sitä yhdessäoloa sitten nyt niin paljon ollut kuitenkaan ja se aika minkä olin hänen luonaan meni kyllä mukavasti ja mä tykästyin kyllä siihen paikkaan ja seutuun.
Mutta. Sen koulutuksen piti kestää 3-kuukautta. Koulutuspaikassa kävi ilmi että vielä on viikon ”kartoitusjakso”, josta ei ollut mitään ennakkotietoa annettu. Tämän kartoitusjakson aikana vielä porukka harventu siitä kolmestakymmenestä reilulla puolella vielä. Osa porukasta oli bussiliputkin jo ostanut etukäteen kolmeksi kuukaudeksi, Itsekin olin ostanut noin kymmenen bussimatkaa viikon välein omalta kotiseudulta pääkaupunkiseudulle.
Kuten arvata saattoi niin mä kuuluin karsiutuneiden joukkoon. Suunnitelmat taas uusiksi. Ei mitään hajua mitä tulevan pitää. Sen jälkeen on ollut tosi kosteeta viimeisimmät pari kk:ta. On myös tullut hiisattua vähän.
Nyt viime viikolla oli joku tällänen ”työllisyyttä edistävä projekti” mihin tuli kutsu. Siellä oli kelan joku tyyppi ja samoin te-toimiston täti. Tosi tarkkoja taustatietoja kyselevät ja pitää kertoa kaikkea. Sain kiitosta avoimuudestani tuolta te-toimiston tädiltä. Sanoi kyllä vähän pahanenteisesti että ”eiköhän sulle jotain tekemistä löydetä..” nyt mun pitää seuraavaan tapaamiseen mennessä olla ylipäätänsä jotain hajua mitä haluaisin tehdä.
Sinänsä tosi jeesh ettei pakoteta mihinkä jne. Ehkäpä meitsin ajatukset vielä selkenee että, mitä sitä nyt haluaisi tehdä. Tämän projektin myötä on oikeus työkokeiluun ja sit mahollisesti ilmeisesti palkkatuella myös työllistyä johonkin.
Koitan nyt kirjotella tiivimmin tänne että mihin suuntaan tää elämä lähtee. Onhan niitä juttuja elämässä paljonkin, mitä voisi kertoa. Öisistä seikkailuistani. Päiväkänneistä. Hyvistä ideoista. Mut jätetään ne ny toiseen kertaan.
Avainsanat: alkoholi, hiisaaminen, hulluus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus, työttömyys
Aikaa on vierähtynyt jonkun verran edellisistä kirjoituksistani. Enkä halua edes niitä nyt lukea itse, koska mieleni oli todella maassa. Edelleenkin on päiviä jotka on tosi vaikeita, ja iskee ahdistus..Toisaalta se johtunee alkoholinkäytöstä suurimmaksi osaksi..Masennuslääkkeen lopetin, koska juon niin reippaasti niin ei se voi olla hyväksi että brenkkua ja niitä vetää. Olo mulla on ollut jollain tavalla normaalimpi lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Olen nyt hakeutunut aa:han, jossa noin viikon välein käyn terapiassa. Se on auttanut, vaikkakin retkahduksista on tullut, mutta on ollut pari-kolme selvää päivääkin välillä. Kokouksiin en ole mennyt, koska koen että en ole vielä valmis sellaiseen.
Koitan suhteuttaa asioita niin että sitä tyhjiötä täyttäisin elämässä. Se on vaikeaa, koska niin paljon kaikki mun sosiaaliset suhteeni pyörivät alkoholin ympärillä, kun tuttavapiiri on muodostunut sellaiseksi, jotka on addikteja ja on myös kovempien huumeiden käyttäjiä. Itse olen pilveä silloin tällöin polttanut kännissä, mutta en ole sortunut vahveempiin. Krapulaan olen muutaman kerran ottanut puolikkaan pamin, mutta nyt en pitkään aikaan sitäkään.
Eniten meitsiä huolestuttaa tulevaisuus ja se miten saan elämän hallintaan että oonko nyt lopun elämäni tälläinen sosiaalipummi ja oonko mä vielä joskus ihan rappiolla. On vaikeaa kun on niin iso tyhjiö elämässä ja sit jos sosiaalista elämää haluaa pitää yllä, ni vaihtoehto on jäädä neljän seinän sisälle ahdistumaan ja masentumaan tai lähteä ihmisten ilmoille ottaa kuppia. Ehkä sitä pitäisi jotenkin aikatauluttaa elämiä ja tehdä rutiineja. Siitä terapeuttikin on puhunut.
Täytyy toivoa että tämä tilanne tästä paranee ja ainakin ensimmäisen askeleen olen tehnyt että olen hankkinut apua.
Kirjoittelen taas kuulumisia jossain vaiheessa. Mukavaa kevättä ja kesää kaikille. Rauhaa ja rakkautta!
Alkoholia enemmän ja vähemmän
Olo on aika sekava ja vaihteleva. Escitalopramin annostus on noussut 15-milliin kuun alusta.Alkoholia on mennyt reippaanlaisesti. Viime lauantaina varsinkin. Totaalinen black outti tuli. Baarista lensin pihalle, ei mtn sanomista ollut mut örvellystä. Tapio viinaa sain yheltä mannelta, jota sit käytiin ottaa pihalla ja veskissä. Sit mulla oli vielä minttuviinaa, joka sekotettiin vesilasiin. Bilistä pelattiin ja kaikki aluksi meni ihan ok. Mut sit mä olin jotenkin vaan seonnut. Aloin jotain punk piisiä hoilaa täysiä pöydässä. Sen lisäksi mä olin jostain saanut karjalatölkin, jonka kylmän viileesti olin vaan avannut pöydässä ja tapio viinastakin otin huikkaa pöydästä…Sit olin vielä käyny toisessa baarissa, mitä en muistanut ollenkaan, mut siellä en kauaa ollu. Kun olin ennen yhtätoista jo bussiin astunut. Kattelin tilitapahtumia, että oli 10€:n osto sieltä. Enkä muista kotimatkasta yhtään mitään. Mut heräsin sunnuntaina aamuyöllä oksentaa omasta sänkystä mut ehdin vessaan. Mulla ei oo muisti tolleen mennyt yli 10-vuoteen miten nyt. Kamala morkkis ja huono olo. Nyt olen maanantain jälkeen ollut juomatta..ja eilen kävin labra kokeissa…On kyl tajunnu että en mä voi tälleen jatkaa, muuten mä pilaan elämäni täysin. Mulla ei oo mtn tolkkua juomisessa ku alan juomaan. Pitäisi nyt olla selvinpäin pitemmän aikaa, ja jos ei onnistu niin pakkohan mun on apua hankkia..
”Taas huomaan kahden viikon unohtuneen..”
Olo on ollut sellainen , että on jopa voinut olla ihmisten ilmoillakin. Mutta tietenkin siihen on liittynyt alkoholi. Tiijätkö sen fiiliksen kun et osaa enäää pitää hauskaa ilman brenkkuu?
Lanka katoaa
Mun sosiaalinen elämä on aika hiljaista. Mulla on tuttuja paljon. Mutta on kynnys ystävystyä, ja tuntuu että ite on riittämätön ja turhake tyyppi. Mä olen siis ihan helvetin epävarma. Epävarmuus ja toivottomuus on helvetin kova yhtälö. Sit vielä kun mä yritän pitää tietyn kulissin pystyssä, että kaikki on hyvin ja en halua näyttää että sisältä oon ihan hajalla..Siksi varmaan mä olen mennyt tähän tilanteeseen, kun nyt olen..Että romahduspisteessä ja no tottakai pitkä työttömyys ja menetykset..kaikki on vaikuttanut siihen mitä nyt on..Se tunne kuin lanka katoaa elämästä etkä sä enää sitä löydä…
Henkisesti hajalla
Hallitseeko brenkku jo liikaa elämääni? Olenko alkoholisoitumassa, vai olenko jo alkoholisti? Mä olen yli 15-vuotta lääkinnyt itseäni alkoholilla. Tänä vuonna minä täytän 36v. Pitkäaikaisstyötön. Totuushan on se että, minä olen pitkään ollut henkisesti hajalla. Siitä on juominen johtunut.
Kosteat nuoruusvuodet
Pahimmat kosteat vuodet oli 18-27 vuotiaana. Minä join monesti kaksikin viikkoa ja kuukauden putkia oli useampi tänä aikana..Mulla oli monena vuonna enempi kännisiä päiviä kuin selviä. Alkoholi meinasi viedä mut jo nuorena mennessään.
Terapia, masennus ja toivottomuus
No. Nyt olen tässä. Aika samassa jamassa kun sillon. Mutta mulla on halu parantua. Haluan terapiaa ja haluan olla se tyyppi joka selättää masennuksen ja toivottomuuden. Haluan elämänhaluni ja iloni takaisin. Että voisin vielä nauttia elämästä. Nyt tuntuu että minä olen se outo lintu vain täällä, joka lentää liihottaa, tietämättä itsekkään minne meneee.. Nyt mä en voi kun toivoa että lennän kohti valoa!
Järjetön väsymys ja uupumus
Voi luoja mikä väsymys. Nukuin kyllä pitkät unet. 01-09 sit torkahin uudelleen ja nukuin puol kahteentoista. Sittenkin sai oikein ponnistella että pääsi sänkystä ylös. Sellainen olo ettei mitään jaksa tehdä. Pelasin kyllä änäriä tuossa pari tuntia. Ilma ulkona kuvaa fiilistä tosin hyvin. Harmaa. Mieliala sinänsä ihan rauhallinen mutta niin väsynyt ettei kykene mihinkä. On hyvä olo kun on vaan paikallaan ja ottaa rennosti. Mutta ei tästä tuu mitään jos olo niin vetelä ettei jaksa mitään tehdä. Täytyy vaihtaa sit lääkitystä.
Sekavia ajatuksia ja kuvitelmia
Vähän pyörryttää välillä. Ei viitti senkä takia lähtee ulos. Tai ehkä mä kuvittelen vaan ja haen syitä että ei tarvis mitään tehdä. Se on jännä miten sitä aattelee usein niin tyhmiä juttuja, ja sit voi alkaa uskoo niihin. Niinku itellä että ei suoriudu jostain järjettömän helposta jutusta. Olo on vähän skitsofreeninen. Ihmisten ilmoilla oleminen on vaikeaa. Jos joku nauraa; kuvittelen heti että se nauraa mulle. Itsetuntoni on ihan mennyt riekaleiksi. Päälle ahdistus-masennus..Aika vaikeelta yhtälöltä kuullostaa..Mut kyllähän jotkut fiksut osaa ratkasta, tälläisiä yhtälöitä..eikö?…
Masennusta, Ahdistusta ja saikkua
Sain itseni raahattua päivystykseen ja sairasloman jatkoa sain ainakin 16.02 asti. Jolloin mulla psykiatrisen hoitajan vastaanotto..Annetaan lääkkeelle aikaa vaikuttaa…Oli asiaan perehtynyt lääkäri, joka suositteli että häneltä varaisin jatkossa suoraan ajan. Se helpottaisi meikäläistäkin kun olisi sama lääkäri. Hän sanoi että vaikuttaa siltä että mulla on ahdistus ja masennushäiriö.
Pahoinvointia, syyllisyyden tunteita ja yksinäisyyttä
Olo on väsynyt, varautunut ja päänsärkyä. Ajottain myös pahaa levottomuutta ja ahdistuskohtauksia. Nukkuminen ollut myös pätkittäistä. Pahinta tässä on melkeen se pettymys itseensä, kun pitkän ajan jälkeen palasi kokeilemaan työtä ja sitten ei ollutkaan valmis siihen. Tulee sellaiset syyllisyyden tunteet siitä kun sai tilaisuuden ja ei sitten kyennytkään sitä käyttämään.
Heräisipä painajaisesta
Ei tässä auta kun edelleen mennä päivä kerrallaan eteenpäin..Tämä yksinäisyyskin ahdistaa joka on ympärillä ja se että lähipiirille en ole edes kertonut tästä asiasta…Se tuntuu niin nololta..Tekisi mieli vaan nukkua ja herätä tästä painajaisesta pois!
Kirppis, pizzaa ja lätkää
Se olisi sunnuntaita reilu tunti jäljellä. Tänään kävin keskustassa kiertelemässä kauppoja ja kirppiksellä. Lidli oli ainut, josta tarttu mukaankin jotain. Himassa tein ison pannupizzan. Jotain siis olen saanut aikaan jopa. Muuten päivä mennyt pitkälti lätkän parissa.
Ahdistusta, Sairaslomaa ja epätoivoa
Olotila kuitenkin sellainen, vaihteleva ja tosi ahdistunut ajottain että en koe että olen työkykyinen huomennakaan. Meinaan hakea saikulle jatkoja ja toivon että tuon työkokeilun voisin keskeyttää. Ettei mene hukkaan se kuukausi mikä jäljellä tuota. Tärkeintä nyt vain saada psyyke tasapainoon ja saada apua ahdistukseen mikä on, ennen kuin mun kannattaa aloittaa jatkosuunnitelmia.
Uskosta parempaan taistelua kuitenkin vielä ja ajatukset on aika sysimustat, kun ajattelen eteenpäin ja ajattelen itseäni.. Mutta mä toivon että jostain löydän sen ilon ja saan valon, että se valaisi tulevaisuuteni kauniiksi..Onhan toivoa vielä…Onhan…!
Paniikkia ja outoja tuntemuksia
Ajattelin kirjoittaa tämän Escitalopramin haittavaikutuksia omalla kohdallani. Muistamattomuutta, huimausta ja sellanen jännä tunne mikä laittaa välttämään julkisia paikkoja. Tuntuu siltä julkisissa paikassa että tulee paniikkikohtaus ja on rauhaton olo. Vaikka lääkkeen pitäisi auttaa sosiaalisissa tilanteissa. Nyt tuntuu että tämä laittaa välttämään sellaisia tilanteita. Eilen kuitenkin kävin keskustassa pyörähtämässä bussilla ja kaupassa. Oli tuollaisia tuntemuksia, mutta ei kuitenkaan lauennut paniikkikohtausta. Eilen oli sellainen päivä, että sain aikaa paljon. Siivosin, tiskasin, lakanat vaihdoin ja leivoin sämpylöitä. Varmaankin se toimi hyvänä motivaattorina kun tapasin ekan kerran tinderissä tutustumani naisen ja hän tuli heti luokseni. Noh hän oli just sellainen kun ajattelinkin. Positiivinen mimmi ja kaikin puolin ok. Oli mukava rupatella ja kahvit juoda. Aika pitkään hän viihtykin luonani, mutta ei kuitenkaan yöksi jäänyt. Mutta positiiviset fiilikset jäi, että ehkä nyt ainakin ystäviä ollaan..
Seksuaalista haluttomuutta ja kyvyttömyyttä
Yksi iso lääkkeen haittavaikutus on ollut se että se on vaikuttanut seksuaalisen kykyyn ja haluun. Ennen ”omin käsin onneen” hoitelin itseni päivittäin. Nyt en ole lääkkeen käyttämisen aloittamisen jälkeen kertaakaan runkannut. Aamustondista on ollut muutama aamuna kuitenkin, mutta se on aika nopeasti laskenut. Eilen yöllä kokeilin runkkaamista, mutta erektio jäi kuitenkin puolitiehen. Tärkeä juttu mulle, koska aina ollut seksuaalinen ja naisseuraakin ollut, että jos lääke tekee impotentiksi niin pakko lopettaa lääke.
Olo hiukan väsynyt ja edelleen huonoa vointia että yököttää. Aikasempina öinä kun olen aamulla herännyt niin olen torkkunut pari kolme kertaa. Tänään en enään torkkunut, vaan päätin nousta sitten ylös , mutta toistaseksi tuntuu yhtä väsyneeltä kun aiemmin ja vatsakin kuralla. Jota ei aikasempina päivinä ole ollut.
Nauttikaahan te viikonlopusta kaikilla tavoin, jotka siihen kykenette!
Uusi päivä, sivuvaikutuksia ja outoja unia
Uusi päivä. Olotila vaihtelee vielä laidasta laitaan aika paljon ja ajottaista huimausta.
Yhtenä escitalopramin sivuvaikutuksena on se että unet on tosi outoja. Mulla se ilmeni niin että mä näin unta Alexander Stubista 😀 Ja unessa paljastu että se oli hyvä tyyppi =) Kun istuttiin kahvilla ja
juteltiin niitä näitä ja paljastu että se oli ystävällinen. Voihan se tietenkin oikeasti olla. En tunne tyyppiä =)
Politiikkaa on helppo arvostella ja en nyt enempää ota kantaa siihen.
Nukuin yöllä katkonaisesti. Kolme kertaa heräsin ja torkahin uudelleen. Onneksi nyt kuitenkin sai nukuttua kuitenkin.
Imurointia ja loikoilua
Tänään jaksoin imuroida ja sellasta. Mut ei oikein uskalla ulos lähteä tuon huimauksen takia mikä iskee ajottain. Mutta kun istuu tai loikoilee tässä sohvalla on ihan ok olo.
Viestittelyä, tutustumista ja tapaaminen tulossa
Mieltäni piristi myös se että Tinderissä tutustumaani tyyppiin, jonka kanssa enempi whatsupissa jutellu niin soiteltiin tänään ja puhuttiin pitkään. Todennäkösesti se tulee huomenna käymään meitsin luona ja ehkä on lauantaihin asti jos kaikki menee. Hyvin saa nähdä. Ja toivottavasti mulla olotila sellainen, että uskallan ottaa vastaa vieraan. Mutta voi sanoa että ainakin lievää ihastusta ilmassa puolin ja toisin. Se on kokenu samoja juttuja kun mä, niin me ymmärretään toisiamme ja muutenkin hänen positiivisuutensa on tehnyt minuun vaikutuksen ja puhelun perusteella tultiin myös ihan hyvin juttuun.
Rauhallista meisinkii selvinpäin
Tänäänkin siis tässä rauhallista meisinkiä. Kohta paistan pottuja ja sen kera porsaanlihakastiketta mitä tein eilen vielä. Illemmalla sit lätkän katsomista. Pitää seurailla ruokailun jälkeen fiilistä että lähtiskö vähän ulos ennen pelin alkua. Kävelylenkki ei tekis pahaa. Tässä nyt on kahdeksas päivä selvinpäin mulla. Ja se on enemmän päiviä miesmuistiin. Eikä tee mieli juodakkaan että ihan jees siinä mielessä.
Päänsärkyä, oksettavaa oloa ja huimausta
Escitalopramien haittavaikutuksia, päänsärkyä olen paratabseilla lääkinnyt. Ja se on kyllä auttanut että olo ihan siedettävä lukuunonottamatta ajottaista huimausta ja lievää oksettavaa oloa. Vatsa ei ainakaan toistaiseksi ole mennyt sekaisin.
Torstaihan on toivoa täynnä. Toivokaamme yhdessä parempaa tulevaisuutta ja tehään omalta ostaltamme maailmasta edes vähän siedettävämpi paikka!
Saikkua ja pilleri päivässä
Lääkärisetä kirjoitti mulle tämän viikon sairaslomaa. Sain nyt sit masennuslääkkeitä. Jotain tollasta Escitalopramia. 10mg päivittäin. Lääkäri suositteli, että alottaisin lääkityksen puolikkaalla tabletilla, mutta eilen otin kokonaisen tabletin ja tänäänkin. Psykiatrian sairaanhoitaja soitti mulle tänään ja se sano että ok ottaa kokonainen, mutta puolikas sen takia, että mahdolliset haittavaikutukset olisivat lievempiä. Sain myös ajan hoitajalle kahden viikon päästä ja katotaan sitten mikä tilanne on että tarvitsenko terapiaa tms.
Sauna, soodavettä ja hyvää seuraa
Eilen oli ihan kiva ilta. Lenkkisauna ja sit frendin seuraksi kävin keskustassa parissa baarissa. Oli tarkoitus pelata bilistä, mutta se olikin varattu. Meikäläinen oli soodavesi ja cokis linjalla. Mut oli mukava nähä frendiä ja turista.
Lieviä univaikeuksia
Lääke vissiin teki sen, kun eilen otin aikaa myöhään niin oli vaikee nukahtaa. Mut kuitenkin ihan ok nukuin, vaikka kerran heräsin. Tuntuu että lääke on ahdistuksen poistanut. Mut toisaalta ajottaista levottomuutta ja aika isoa heilahtelua mielialan suhteen että voi olla niinku ihan yli-iloinen ja pirtee ja naurattaa tyhmätkin jutut. Myös lievää huonovointisuutta ja päänsärkyä on ollut. Mutta toistakseksi ei mtn kummempia. Parempi olo mulla on nyt kuitenkin koska se ahdistus on poissa ja se oli iso syy siihen että tuli juotua niin paljon.
Porsaanlihasoossia, makaroonia ja lenkkeilyä
Tälle päivälle ei oo mtn sen kummempia. Äsken sain jopa tiskattua ja kohta safkaa teen. Porsaanlihasoossia ja makaroonia. Kattoo sit mitä päivemmällä tekee. Jalat tuntuu onneksi paremmalta, että ainakin lenkillä voisi käydä.
Tänään tälläistä. Huomenna varmaan lisää.
Askel askeleelta mennään kevättä kohti! =)
Apua masennukseen ja ahdistukseen
Niinhän siinä sitten kävi. Kun tällänen psyykevammanen. Pakko oli eilen tehä päätös että hoidan psyykkeeni kondikseen. Mulla on ollut pari vuotta ainakin lievää masennusta, joka on mennyt niin pahaksi, että joutuu tosissaan pinnistellä että on selvinnyt pakollisista arjen askareista. Vaikka halusin tosissani palata työelämään, niin en mä vaan ole siinä kunnossa että se onnistuisi. Sit ku taistelen sitä vastaan, että ratkeenko taas juomaan että olo helpottuu niin, on vähän vaikiaa.
25-jonossa
Soitin tänään terveysneuvontaan. 25 on jonossa ennen meitsiä. Voi olla että menee hetki ennen kun soittavat takaisin..Työpaikalle laitoin viestin että oon päivystyksessä ja ilmoitan tarkemmin myöhemmin…ja toimitan todistukset..Karenssi tässä vielä puuttuisi!
Niin helvetin vaikeeta
Huh huh. Miksi vitussa pitää elon olla ni vaikeaa. Onkohan mulla mitään toivoa että saisin psyykkeeni tasapainoiseen ja elämäni niin että olisi jotain järkeä jossain…
Koulukiusaaminen
Ihmiset, aikuiset kaikenlaiset. Puuttukaa kiusaamiseen se jättää helvetin rankat jäljet, joilla on kauaskantoisia seurauksia! Koulukiusaamisesta voin kirjoittaa myöhemmin lisää. Nyt en jaksa zillasta..
Murmelipäivä
Ainiin se on murmeli päivä tänään. Yksi meitsin lempileffoista. Hyviä roolihahmoja jne. Harmi että ei Suomessa näytetä sitä leffaa tänään miltään kanava. Hyvä leffa. Kestää monta katselukertaa.
Rakkautta ja rauhaa ihmiset..Olkaa kilttejä toisillenne..
Havaintoja ja hahmottamista
Eka päivä työkokeilussa takana Kirppiksellä. Jaloissa tuntuu vieläkin.
Olin niin väsynyt työpäivän jälkeen että nukuin parin tunnin päikkärit.
Eka päivä oli todella rankka. Kirppiksen varaston
siivoamista, apuna olin siinä. Jumalattomasti laatikoita,säkkejä,pölyä ja kaikkea krääsää. Sellanen varasto mitä ei viiteen vuoteen ainakaan ollut siivottu ja todella ahtaat tilat.
En niin ahtaassa tilassa ole ikinä ennen työskennellyt. En muutenkaan toimi aina niin nopeasti mitä pitäisi. Se on kai se työttömyys, ja psyyke mistä johtuu se tietynlainen hitaus jossakin
asioissa, että voi kestää hetken ennen kun pääsen rytmiin.
Mulla on hahmottamisen
kanssa ongelmia, niinku löytää joku tavara varastosta tai nähdä jokin tavara joka on ihan katse-etäisyydellä. Jos toinen sanoo että
ota siitä vaikka valkonen kori. En sitä välttämättä heti näe ja menee turhaa aikaa siinä. Se aiheuttaa todella ikäviä ja noloja tilanteita välillä.
Pohdintaa
Musta tuntuu että toi hahmoittamisen ja havannoinnostamisen ongelma on kanssa yhteydessä jollain tapaa psyykkeeseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Mulla, kun on aikaa ollut siitä kun olen tehnyt
jotain ns. helppookin juttua, niin en välttämättä enää sitä sit osaakkaan niin hyvin.
Samoin olen huomannut, että mun vireystaso päivien välillä on todella iso. Se voi johtua psyykkeestä ja väsymyksestä ja jostain. Toisaalta minulla on aina se että, kun olen uudessa paikassa ennen kun opin
tietää missä on mitäkin. Muitakin rajotteita minulla on, esim. kädentaidot todella huonot ja olen todella huono kasaamaan mitään. Mutta yleensä kun opin jonkun asian, mä Sen sitten kanssa
osaan todella hyvin.
Hahmottamisvammasen masentuneen deekun elämää
Tällästä tämä hahmottamisvammasen elämä ja voi sanoa että myös jollain tapaa päihdeongelmaisen elämä, koska
alkoholilla olen lääkinnyt suurimmaksi ahdistusta aina mitä on ollut. Toisaalta olen myös iloon ottanut.
Mutta eniten ahdistukseen ja siihen että taistelen uskoni kanssa, että asiat minulla järjestyisi hyvin ja että on oikeasti joku paikka täällä maailmassa!
Mä olen joutunut toden teolla pinnistelemään että saan pakolliset
askareet hoidettua, niinku tiskit ja siivoukset. Mutta onneksi olen saanut ne hoidettua että ei ole masennus mennyt niin pahaksi, että ei pystyisi mitään tekemään.
Pullia, pizzaa, leivontaa, viinaa, kaljaa ja ruokaa 20€:lla
Leivon pullia,pizzapohjia,
sämpyöitä, leipää, patonkeja usein. Jotain fiksuukin siis tein sinä yli 500-päivänä kun olin työtön – opettelin leipomaan! Innostus meni niin pitkälle, että hain leipuri-kondiittori koulutukseen, johon en päässyt tosin. Mutta innostuin siitä leipomisesta toden teolla, ja askel askeleelta kehitän itseäni siinä. Säästän myös paljon rahaa, ja omat sämpylät,patonkit ja suolaiset voittaa kaupan herkut mennen tullen!
Laskin, että noin 20€:lla saan viikon ruokatarvikkeet ja pakolliset jutut. Mutta kun juon, niin menee alkoholiin jopa enemmän rahaa kun ruokaa. Ainakin viime kuussa meni. Joka viikko
mä ylitin sen 17-annoksen rajan reilusti. Luulen, että aika lähellä on sadan alkoholiannoksen nauttiminen viime kuussa.
Joka on ihan liikaa.
Tyhjiö, Tinder, Chätti, kaverit ja ryyppykaverit
Sillä juomisella olen paikannut tyhjiötä, joka on ollut elämässä. Viimeisin puolen vuoden
seurustelusuhdekin kariutu joulukuussa, niin sekin on varmasti ollut yhtenä syynä siihen. Toinen syy
on se että, kun ei minulla ole kavereita paljon, joiden kanssa tekisin muutakin kun jotain mihin liittyy alkoholi.
Ryyppykavereita on melkein aina, harvoin yksin juon. Joskus tissuttelen yksin kotona. Kuuntelen musaa ja facessa, jossain tsätissä höpötän. tai sit pelailen änäriä ja xbox livessä höpötän.
Nyt noin reilu kk sitten tuli tsätti mukaan elämääni taas, ja se on ollut ihan kivaa. Koska tutustunut uusiin tyyppeihin ja yhen kanssa
soitellutkin välillä. Samoin tinderiä olen käyttänyt..ja siellä kanssa satunnaisesti viestitellyt ja yhden kanssa
vähän enemmänkin.
Alkoholia kohtuudella ja uusia hyviä ystäviä
Toivoisin, että meitsille löytyisi joku ns. paras ystävä tai vielä enemmän jonka kanssa voisi tehä ihan zillasii ns. kunnonkin juttuja välillä yhessä, mihin ei liity alkoholi.
Mä yritän päästä alkoholin kohtuukäyttäjäksi. Punnitsen itseäni tosin tarkkaan sen suhteen, että pystynkö
mä vähentämään sitä niin pajon kuin pitäisi. Se että pääsin tuonne työkokeiluun edes kuukaudeksi on hyvä testi minulle!
Sen aika näyttää
Aika näyttää mitä tapahtuu. Mä koitan parhaani mukaan saada jalkaa ja elämää sopivaan rakoon, että elämänlaatu paranee, ja uudet
ovet vielä avautuisi minulle! Kunpa vaan nyt pysyisin kasassa ja en vastoinkäymisistä lannistuisi. Se on ainut tie.
Sitä oikeaa tietää pitää seurata sydämmellä.
Tässä tämä ensimmäisen blogi-kirjoitukseni. Voi laittaa terveisiä, haukkua, tsempata, tai vaan tumpata niinku tupakan!
Avainsanat: ahdistus, chat, dokaaminen, elämä, hahmottaminen, leipominen, masennus, tinder, työttömyys, uusi elämä, vammanen, yksinäisyys
